Esa Aapro

Mistä kaikki alkoi...

...Olen Esa, Väliaikaisen rumpali. Ja kuten rumpalit yleensä - bändin mystisin "eläin".
Synnyin perjantaina päiväkahvin aikoihin, samana päivänä kuin J.F.Kennedy murhattiin - ("elävästi muistan").
Musikaalisuus (tai sen puute) periytyy vanhemmiltani, jotka myös musisoivat edelleen. Ennen kuin päädyin rumpaliksi, osasin myös soittaa - hanuria, isäni malliin. 70-luvun alussa sain hanurinsoitolla elämäni ainoan kultamitalin kalevannuorten esitystaidollisissa kilpailuissa. Liekö motivaatio loppunut, mutta rumpujen taakse siirryin. Yksi selitys voisi olla Remu Aaltonen idolina tai se, että isän orkesteri tarvitsi rumpalia ja hän osti minulle rummut.

Harrasrukset

Väliaikaisen paidan puin ylleni 1986. Harrastus kasvoi pikkuhiljaa ammatiksi ja rakennusmaalarin työt saivat jäädä joskus 90-luvun puolivälissä.
Keikkailu on elämäntapa, eikä edes rankkaa - ainakaan näin poikamiehen näkövinkkelistä.
Musiikki on samalla suurin harrastukseni. Kotona soi radio yötäpäivää. Ravintolan rauhaan on välillä ihan mukava pistäytyä kodin melskeestä ;). Hmm... ja tekstiviesteily kuuluu myös harrastuksiini sekä piirtely.

Perhe &
Elämän motto

Poikamies, edelleen...

Mottoja löytyy useita, eri tilanteisiin:
- Eteenpäin, sano mummo lumessa.
- Tä? Katotaas toiset...
- Mikä se nyt olikaan....
- Jokainen ihminen on laulun arvoinen... jne, ja jotkut motot ovat jopa salaisia...
"Väliaikaista kaikki on vaan!"

Saavutukset &
Tulevaisuuden
näkymät

Tulevaisuudelle ei ole sen kummenpia suunnitelmia, tai toiveita. Kunhan saa keikkailla terveenä, ettei lopu akku itseltä eikä kännykältä :)
Oikeissa tansseissa soi elävä musiikki!
Ja siellä tavataan!!

Takaisin